Ministeri Pensselssonin turinat

Laskeskelin tuossa yhteen 50v-bileitteni toteutuneita kuluja. Ihan kaikkea en varmaankaan muista, mutta tän hetkisten tietojen ja muistikuvien mukaan kulujen lukema on noin 2400 €. Epäilemättä jotain muuta muistuu mieleheni vielä.

Saamisia oli ihan kiitettävän hyvin. Sain firmalta lahjakortteina yhteensä 500 €, muuta lahjarahaa samoin noin 500 € + kaikkein osuvimpana 60 euron lahjakortin Alkoon!
Lisäksi oli muutama muu pienempi lahjakortti.
Saamapuolelle kannattanee laskea myös ne “muutamat” viinapullot, joita lahjoiksi sain. Mulla on nyt kotona vajaa 70 pulloa juomatonta viinaa. Muutaman itse ostamani pullon annoin pois niitä tarvitseville

Summa summarum: rahallisesti bailut maksoivat mulle vain n. 1300 euroa, mikä on aivan siedettävä summa. Ja jos summasta vähentää vielä saamani viinat, muun muassa noin 10 konjakkipulloa + muutamat whiskyt ynnä muut kivakkeet, alan jäädä kulujen suhteen melko lailla fifty-sixty.

Eli folks: Järjestäkää toki bileitä, ei ne niin paljoa maksa! Touhua ja suunniteltavaa toki riittää, mut niin pitääkin!

Nyt on juhlat juhlittu ja vuosisadan vapina päällä. Itse asiassa krapulaa ei ihmeemmin ole, sillä join eilen pääsääntöisesti vain parhaita aineita, varmaankin litran mm Renault-konjakkia
Niin, mun henk.koht juhlinta päättyi eilen eli maanatai-iltana.Perjantaina hoidin juhlien järjestelyjä, nukuin sen yön mukavassa kainalossa. Siirryin hyvin aikaisin lauantaiaamuna Korian juhlapaikalle, josta lopullisesti poistuin sunnuntaina puolen päivän jälkeen. La-su-yön nukuin juhlapaikan backstagella.

Sunnuntaina vein siivousporukkani eli kolme naista Rossoon syömään, josta siirryin siskontyttären kyydissä Kouvolaan Mutteriin. Sieltä matka jatkui Eskolanmäen Tavernaan ystävien luokse.
Su-ma-yön vietin yksinäni Kouvolan Cumuluksessa.
Sieltä siirryin maanantaiaamuna oitis Brunoon ja sitä kautta Kuusaalle Onnenpäiviin ja Black Outiin.
Saatuani ma iltapäivällä kyydin Nastolaan toin retkilaukun kotiin ja menin paikalliseen Ravintola Talliin.

Summa summarum: olin juovuksissa kaiken aikaa lauantain puolesta päivästä maanantai-iltaan. Ja siis koko ajan, aamujen ekat paukut join n. klo 5 joka aamu Ja sen sanon, että kivaa oli joka hetki, mistä suurin kunnia kuuluu Teille, rakkaat ystäväni! Rakastan Teitä kaikkia koko 115-kiloisella ruhollani!

Omiin 50v-bileisiin on aikaa enää vajaa viikko!
Aloitamme la 21.4 klo 12, sammuneet kannetaan ulos viimeistään su aamuna klo 10.
http://pensselsson.blogit.fi/50v_listaus/

Bilepaikalle voi alkaa saapua heti klo 12 ja sen jälkeen milloin vaan päivän ja illan mittaan. Mielummin aiemmin, jottei jää ilman ruokaa. Juhlat toki kestää seuraavaan aamuun asti
Te, jotka olette lupautuneet auttamaan (emännät + muutama muu) juhlien läpiviennissä, te voisitte saapua paikalle muita ennen, vaikkapa la aamupäivä yhteentoista mennessä. Soittelen kyllä avainhenkilöt läpi sitä ennen.

Nimeltä kutsuttuja henkilöitä olen listannut 127, joista poikia 104 ja tyttöjä 23. Poisjäännistä on ilmoittanut 21, paikalle saapuvansa ilmoitti 82 ja loput 24 ovat joko tuppisuita tai sitten he jättävät ilmoittautumisen ihan viime tippaan.

Kun saapuvien lukuun 82 lisätään arviolta n. 30 avecia ja ne kaikki kolmen eri biliskerhon pelikaverini, joille ei henkilökohtaista kutsua ole lähtenyt, päättelen paikalle saapuvien lukumääräksi n. 120-130 henkilöä. Tämä on vaan mun oma arvio, voi toki heittää puoleen jos toiseenkin.

Anyway: ruokaa on 150 annosta, boolia 120 litraa, olutta melko vähän ja siideriäkin vain yksi laatikko, lonkeroa ei ollenkaan. Eli jos haluatte jotain juomista tuoda, huomioikaa nämä edellä mainitut luvut, kiitos. Eli suomeksi: tuo kaljaa, siiderii tai lonkeroo, jos niitä itse haluat juopotella. Viina varmaan riittää, samoin ruoka ja kahvipuoli. Yritän vielä metsästää kaljaa ja muuta sihijuomaa lisää. Meinaa vaan aika loppua perskutarallaa kesken, kun hitto vie pitäis käydä töissäkin ja on vielä paljon muuta tekemätöntä hommaa kesken tai jopa aloittamatta. Jos tuot esim kaljaa tai lonkeroa, tuo mielummin tölkkejä kuin pulloja, se helpottaa loppusiivousta, eikä tule niin helposti lasinsiruja joka paikkaan.

Niin kahvipuoli! Kakkua löytyy muutamaa eri sortimenttiä. Mun saamat luvut (kolme eri henkilöä tekee kakkuja) on 12 kuivakakkua, 1 hemmetin iso täytekakku sekä 2 voileipäkakkua.

Saattaa, siis saattaa, olla, että nautimme illalla vielä kyrsää eli grillimakkaraa, mut se asia on edelleen hieman avoinna. Joka tapauksessa juhlapaikan pihassa on yleinen grilli, josta saa rahalla ostaa pikku purtavaa. Bilepaikan vieressä on myös kaksi ruokakauppaa, josta voipi noutaa vaikkapa olutta tai muuta vastaavaa.

Bändi on ilmoittanut soittavansa kaksi noin kolmen varttitunnin mittaista vetoa, jota odotan todella malttamattomana. Bändi on mahtava, sen tiedän.

Eli it’s a partytime!

Oon monasti ihmetellyt median uutisointia, kun jossain sattuu jotain ikävää ja vakavaa, kun ihmisiä menehtyy. Nyt varsin ikävässä bussiturmassa menehtyi 22 lasta, joista jossain mediassa käytettiin termiä “viaton lapsi”.
Voi olla väärin sanoa tätä juuri nyt ääneen, mutta kuka lapsi ei olisi viaton, kun aikuiset tavalla tai toisella saattavat lapset vaaraan ja jopa kuolemaan asti. Onko olemassa muita kuin viattomia lapsia?

Tapasin tänään ekaa kertaa miespuolisen sukulaiseni, josta en totta vieköön muista kuulleeni koskaan sanaakaan. Hän on serkkuni poika, ikää miehen verran ja omia lapsiakin jo.
Sinänsä hauskaa, ettemme ole tunteneet toisiamme kuin aivan pikkiriikkisen ajan, mutta asumme saman kadun varressa…
Mukava oli rupatella parituntinen, mikä aika kyllä lujahti tosi äkkiä. Lisääkin ois juteltu, mut aikataulut ei antaneet myöden. Noh, tapaamme jatkossa uudelleen ja jatkamme silloin tarinointia ynnä tutustumista.
Vaikken isommalti sukulaistapaamisista perustakaan (anteeksi sukulaiset ynnä muut omaiset), tämä miitinki oli mukava ja seura miellyttävää.
Kiitos!

Talviloma on tänä vuonna ollut täydellistä lepoa.

…jatkuu kunhan ennätän kirjoittaa…

Viikonvaihteessa (la-su 25-26.2.) Kouvolassa pelattiin Suomen Biljardiliiton alainen ranking-kilpailu kaisabiljardissa, Red Ball Open. Kyseessä oli kouvolalaisseura Red Ball ry:n (RB) 20v juhlakisa, jonka Rautiaisen Jyri oli järjestänyt vallan mainiolla otteella. Kisa palloiltiin tutusti kahdella pelipaikalla, Ravintola Kaisassa ja Kouvolan Biljardiklubilla, jotka molemmat sijaitsevat aivan Kouvolan ydinkeskustassa. Pelaajia oli mukana 76. Kisan voiton vei Rovaniemeä edustava kuopiolainen, moninkertainen mestari Arto Tuhkanen, joka päihitti finaalissa juuri edellä mainitun Jyri Rautiaisen. Paikasta finaaliin taistelivat myös Helsingin Ville Pasanen sekä Lahden Harri Lahtinen, joka muuten on tuleva seuratoverini. Sovin nimittäin liittymisestä Päijät-Hämeen Biljadikerhoon (P-HBK), jota seuraa siis myös Harri varsin kunniakkaasti edustaa.
Noh, se virallisesta puolesta.

Olin itse paikalla jo kisaa edeltävänä päivänä perjantaina, kun mulla oli sopivasti lomaa ja muutama joutava euro taskussani. Viimeksi mainittuja ei muuten ole enää, loma tosin jatkuu… Noh, kuitenkin, pyyhälsin Nastolasta Kouvolaan jo puolen päivän aikaan tuk-tukilla junanjälkiä pitkin. Mukanani oli vaihtovaatetta, läppäri, lääkkeitä sekä pillerien että varsinkin nesteytetyssä muodossa Oy Alko Ab:n varastoista. Aikeenani oli näet lobata tulevia 50-vuotisjuhliani, ja siinä puuhassa olinkin melkomoisen onnekas. Omalla pärställäni varustetussa t-paidassa mun ei juurikaan tarvinut juhla-asiasta mainita, kun ensin silmä ja sitten puhe kääntyi ikään kuin automaattisesti partyihin. Lopputuloksena voin sanoa, että entuudestaan noin sadan nimeltä kutsutun vieraan lisäksi suuren suuri joukko biliskavereita ilmoitti aikeensa osallistua huhtikuisiin rokkibileisiini, ja juuri se oli matkani perimmäinen tarkoitus. Kiva oli myös juopotella ja puhella joutavia, nauraa ja vähän laulaakin, niin kuin näiden herrojen kanssa tapana on ollut, ja varmasti myös tulee olemaan. Yöt muuten nukuin minulle rakkaan henkilön vieressä parivuoteessa, poikani Joonan.

Kotiin palasin sunnuntaina alkuillasta totaalisen persaukisen rahattomana ja pikku sievässä, mutta reissu oli toden totta jokaisen juopotellun setelin arvoinen, eikä niitä siis alkujaan ollut aivan vähän

Tätä ehdottomasti lisää tulevinakin vuosina, vaikka ukkoikää jo lähestynkin!

Muutaman vaalikoneen läpikäytyäni mun toisen äänestyskierroksen presidenttiehdokkaaksi on noussut Pekka Haavisto. Siitäkin huolimatta, että arvostan suuresti armeijan käymistä ja olen ainakin tiettävästi yhä hetero. Mielestäni ei pidä olla niin tavattoman tiukka kaikissa omissa ajatuksissaan, joissakin asioissa voi hyvinkin joustaa, vaikkei omasta kannasta luopuisikaan.
Eli ymmärrystä kehiin erilaisuuden puolestakin! Mihin tämä maa menisikään, jos tuijotettaisiin yhä vain siihen, miten aina ennen on toimittu, miten isät ja isoisät ovat tehneet.

Sininen Niili ei ole sen ruskeampi kuin Punainen Niilikään.
Jos jauhelihaa paistaa erittäin kovalla lämmöllä, saa pian mahansa kylläiseksi.
Lusikka kauniissa kädessä on melko turha hyödyke.
Etiopiassa tyttö juoksee ihan ilokseen hirmu vauhtia, varsinkin, jos hän ei halua hidastella.
Ois eri metkaa olla sukunimeltään Laukku, sit vaan iskisi venäläisakasta itelleen muijan, Olga Laukku.
Ihmisen pään ollessa tykinpiipussa muu ruho jää ulkopuolelle, ellei sitten mene kokonaan putkeen.
Mikä lie on pursu, saati punki, en tiiä, suo siellä, vetelä täällä.
Mitä Muhammad lausutaan samoin kuin vaali, vad Ali.
Joltiseenkin kummasti Salpausselän kisat järjestetään Suomen Lahdessa, istumapaikoilla voi perse kastua.
Naiset on kauniita, varsinkin kauniit naiset.
Oman mielipiteen julkaiseminen on kuin kertoisi mitä mieltä asioista on, ellei sitten laske luikuria.
Seksikkäät huulet karuissa kasvoissa saa suun näyttämään lähes normaalilta.
Iso taulutelevisio kertoo uutiset jotenkin laaja-alaisemmin.
Pinkki paita homon päällä saa miehen näyttämään miltei hintiltä.

Nyt tiedän hanurin olevan kielisoitin. Istuessani pursottelemassa sievää aamuliejua wessan pöntön yllä tunsin tarvetta hieman pyyhkäistä veikeää ahteriani sillä aatteella, jotta saisin peräpeiliini kulkeutuneet suolistoainesmassat huit helkkariin orvaskedeltäni. Noh, näin sitten teinkin, ja kas, kun työnsin wessapaperilla varustettua yläraajani alinta osaa kohti takalistoani, tunsin kankkuni, kankkuseni, pinnalla jotain sinne ehkä kuulumatonta materiaa. Siellähän oli kitarani plektra kiinniliimautuneena pursottimeni puolikkaaseen elikkäs hanuriin! Ja koska kitara on kielisoitin ja sitä usein näppäillään juuri plektralla, päättelin myös hanurin olevan kielisoitin, miksi muuten pleku kankussani majailisi!
Kaikelle löytyy aina selitys, kun oikein kouriintuntuvasti kaivelee. Ja minäpä poikahan kaivelen!